Kolumbuksen mukana Etelä-Amerikasta Eurooppaan
Tomaatti
on nykytiedon mukaan lähtöisin Perusta ja Chilestä, Etelä-Amerikan
Andien ja Tyynen valtameren väliseltä kapealta alueelta, joka
pohjoisessa ulottuu Kolumbiaan ja etelässä Chilen 30. leveysasteen
paikkeille. Perun intiaanit käyttivät villitomaattia ravintokasvina jo
noin 500 e.kr.
Kolumbuksen löytöretkien aikoihin 1400- ja
1500-lukujen vaihteessa tomaattia oli viljelty Perussa jo pitkään.
Sieltä tomaatin viljely levisi Väli-Amerikan kautta Meksikoon, jossa
tomaatti on jo vuosisatojen ajan ollut eräs tärkeimmistä ruoka-aineista.
Espanjaan ja muualle Eurooppaan tomaatti tuli Kolumbuksen toisen
löytöretken tuliaisina vuonna 1498.
Nimensä tomaatti sai
Meksikossa ravinnoksi käytetyltä lyhtykoisolta (Physalis), jonka
hedelmiä kutsuttiin nimellä 'tomatl'. Samaa nimitystä alettiin käyttää
myös tomaateista.
Mystisestä lemmenomenasta jokapäiväiseksi arkiherkuksi
Euroopassa
tomaattia pidettiin pitkään koristekasvina ja uuden mantereen
erikoisuutena. Hedelmiä ei aluksi uskallettu syödä, koska niiden
arveltiin olevan myrkyllisiä. Myöhemmin tomaattia alettiin pitää
lääkekasvina, jonka uskottiin muun muassa vauhdittavan rakkauselämää.
Tomaatti sai lempinimet ”paratiisiomena” ja ”lemmenomena”.
Tomaattia
alettiin Euroopassa arvostaa syötävänä tuotteena vasta 1800-luvun
alussa. Sen kaupallinen viljely alkoi noihin aikoihin Italiasta, josta
se levisi ensin muihin Välimeren maihin ja sitten Keski-Eurooppaan.
Epäluulo tomaatin syömäkelpoisuutta kohtaan kyti pitkään. Esimerkiksi
Saksassa ja Hollannissa tomaatti saavutti kuluttajien täyden hyväksynnän
vasta 1800-luvun puolivälin ja ensimmäisen maailmansodan välisenä
aikana.
Suomessa tomaattia on viljelty 1870-luvulta asti. Närpiön
tunnetulla tomaatintuotantoalueella viljely aloitettiin tiettävästi
vuonna 1917. Tomaatin kulutus pysyi kuitenkin pienenä. Käsitys tomaatin
haitallisuudesta sinnitteli ihmisten mielessä pitkään ja tomaatin käyttö
yleistyi meillä vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Pohjois-Amerikkaan
tomaatti siirtyi emigranttien mukana Euroopasta. Sielläkin tomaatti
pysyi melko tuntemattomana 1800-luvun alkuun saakka.
Nykyisin tomaatti on saavuttanut arvostetun aseman kaikkialla maailmassa. Siitä on tullut maailman eniten viljelty vihannes.
Lajikkeet kehittyvät kysynnän mukaan
Ensimmäiset
Keski-Euroopassa viljellyt tomaattilajikkeet olivat englantilaista
alkuperää. Esimerkiksi legendaarinen 'Ailsa Craig' -lajike tuli
Hollantiin 1913 ja pysyi viljelyssä aina 1960-luvulle saakka. Aluksi
lajikkeiden jalostuksen tavoitteena oli runsas sato. 1970-luvun
puolivälin jälkeen alettiin satoisuuden lisäksi kiinnittää entistä
enemmän huomiota myös sisäisiin laatutekijöihin, säilyvyyteen ja makuun.
Kuluttajien toiveiden huomioon ottaminen on viime vuosikymmenten aikana
monipuolistanut tomaattivalikoimaa huomattavasti. Markkinoille ovat
tulleet muun muassa pihvitomaatit sekä runsas valikoima erimuotoisia ja
-värisiä tomaatteja.
Tällä hetkellä näyttäisi olevan kysyntää
erityisesti lajikkeille, joille on tyypillistä korkea kuiva-aine
pitoisuus, jauhomainen suutuntuma ja mieto maku. Välimeren maissa tämän
tyyppisiä lajikkeita käytetään elintarviketeollisuudessa ketsupin ja
säilyketomaattien raaka-aineena, kotitalouksissa lähinnä lämpimien tai
keitettyjen tomaattiruokien valmistuksessa.
Kasvava tomaatti rakastaa lämpöä ja aurinkoa
Tomaatti
on lämpöä vaativa ja kuivuutta hyvin kestävä kasvi. Alkuperäisillä
kasvupaikoillaan se on monivuotinen, meillä pääasiassa kasvihuoneessa
viihtyvä yksivuotinen kasvi. Lämpimillä kasvupaikoilla tomaattia voidaan
tosin meilläkin viljellä esimerkiksi talojen eteläseinustoilla.
Hyvän
kasvun varmistaa runsas valo ja tasainen 20-25 asteen lämpötila.
Lämpötila vaikuttaa erityisesti hedelmien laatuun. Yli 27 asteen
lämpötilassa hedelmöittyminen vaikeutuu ja 32 asteessa se saattaa estyä
kokonaan. Siitepöly irtoaa parhaiten 17-23 asteen lämpötilassa.
Lämpötila
vaikuttaa myös tomaatin värittymiseen. Punaista väriainetta, lykopeenia
ei muodostu liian korkeissa (29-32 °C) tai liian matalissa (noin 16 °C)
lämpötiloissa. Koko kasvi paleltuu alle yhden asteen lämpötilassa.
Tuottaakseen
hyvää satoa tomaatti vaatii lisäksi runsaasti valoa. Vähässä valossa
sen kukat eivät kehittyvät huonosti tai eivät lainkaan.
Tomaatista syödään hedelmä
Tomaatin
hedelmä on kasvitieteellisesti määritellen kaksi- tai monilokeroinen
marja. Kaksilokeroinen hedelmä on kahdesta emilehdestä kehittyvä
perusmuoto. Kolmelokeroinen hedelmä muodostuu, kun toinen emilehti
jakaantuu kahdeksi. 4-5-lokeroiset hedelmät syntyvät kaksi- tai
kolmelokeroisten hedelmänaiheiden kasvaessa yhteen.
Hedelmän koko
ja paino vaihtelevat kasvuolojen ja lajikkeen mukaan. Pienten kirsikka-
tai minitomaattien hedelmän paino voi jäädä muutamaan grammaan, kun
suurimmat pihvitomaatit saattavat kasvaa jopa kilon painoisiksi.
Väriltään
tomaatin hedelmät ovat punaisia, keltaisia, oransseja tai jopa
vaaleanpunaisia, valkoisia, violetteja ja raidallisia. Muodoltaan
tomaatti voi olla litteän tai pyöreän pallomainen, pitkänomainen tai
uurteinen.
Markkinoille on myös tulossa entistä kirkkaamman
punaisia lajikkeita, joissa väriä aiheuttavan lykopeenin pitoisuus on
selvästi nykyisiä lajikkeita suurempi.
Makuvivahteet monipuolistuneet
Ruuanlaitossa
tomaatti on monipuolinen raaka-aine, jolla voi myös korostaa muiden
ruoka-aineiden makua. Tomaateista on pystytty eristämään satoja erilaisia
aromaattisia yhdisteitä, joiden määrä vaihtelee tomaattityypeittäin ja
-lajikkeittain. Makua antavat lisäksi tomaatin erilaiset sokerit,
happoyhdisteet ja kivennäisaineet. Myös kypsyys vaikuttaa makuun.
Kypsinä poimitut tomaatit sisältävät enemmän sokereita kuin raakana
poimitut, joissa puolestaan on enemmän hapokkuutta.
Aivan viime
vuosina tomaattien tarjonta on monipuolistunut myös maun osalta.
Vaihtoehtoja on sekä voimakkaan että miedon tomaatin ystäville.
Miedoimpia ovat keltaiset lajikkeet sekä paljon kuiva-ainetta sisältävät
pihvitomaatit. Aromit puolestaan ovat voimakkaimmillaan pienissä
kirsikka- ja luumutomaateissa.
Tomaatin kanssa sopivat hyvin muun
muassa erilaiset lihat, juustot, valkosipuli, yrttimausteet ja
kasviksista muun muassa sipuli, peruna ja kesäkurpitsa.
Säilytä oikein
Tomaatit
ovat maukkaimmillaan kypsän punaisina ja hiukan pehmenneinä. Useimmiten
tomaattien kannattaa antaa kypsyä keittiön pöydällä muutaman päivän,
jolloin niiden väri syvenee ja maku muuttuu makeammaksi.
Tomaatit
tulisi aina säilyttää yli 13 asteen lämmössä. Tätä viileämmässä niiden
rakenne vetistyy ja maku heikkenee. Tomaatteja kannattaa ostaa useamman
päivän varalle, koska ne säilyvät huonelämmössä noin viikon.
Viileäkaapissa 13 asteessa tomaatit säilyvät pari viikkoa. Kun
tomaatteja kypsytetään tai säilytetään useita päiviä, ne kannattaa myös
laittaa esimerkiksi paperipussiin, joka vähentää haihduntaa.
Kymmenen kiloa vuodessa
Suomalaiset
ovat ahkeria tomaattien syöjiä. Tuoreita tomaatteja kulutetaan noin
kymmenen kiloa henkeä kohti vuodessa. Tästä seitsemän kiloa on
kotimaassa viljeltyjä.
Tomaatteja viljellään Suomessa noin 900
yrityksessä, yhteensä 127 hehtaarin alalla. Kotimaisista tomaateista 70
prosenttia tulee Vaasan läänin alueelta, pääosin Närpiöstä. Suomessa
viljeltävistä tomaateista noin 95 prosenttia on pyöreitä
perustomaatteja. Erikoistomaattien viljely ja kulutus ovat kuitenkin
kasvaneet. Erityisesti punaiset, oranssit ja keltaiset kirsikkatomaatit
ovat lisänneet suosiotaan. Uutuuksina markkinoille ovat tulleet muun
muassa aromikkaat luumutomaatit ja luumuterttutomaatit. Uuden
viljelytekniikan ansioista kotimaisia tomaatteja on myös saatavilla jo
lähes ympäri vuoden.
Tomaatin lykopeeni ehkäisee infarkteja
Ravitsemuksellisesti
tomaatti on erinomainen elintarvike. Se sisältää paljon C-vitamiinia,
foolihappoa ja erilaisia kivennäisaineita. Kuopion yliopistossa
kesäkuussa 2001 julkistetusta tutkimuksesta ilmenee, että tomaatin ja
tomaattivalmisteiden syönti vähentää muun muassa riskiä sairastua
sydäninfarktiin. Tulos perustuu tomaatin sisältämään karotenoidiin
lykopeeniin. Tutkimuksen mukaan sydäninfarktin ja aivohalvauksen riski
oli kolminkertainen niillä miehillä, joiden veren lykopeenitasot olivat
matalat verrattuna miehiin, joiden veressä oli enemmän lykopeenia.
Tomaatin lykopeenin on todettu ehkäisevän myös eturauhassyöpää.
Lykopeeni
on ravinnosta, lähinnä tomaateista ja tomaattivalmisteista saatava
yhdiste. Suomalaisten tärkeimpiä lykopeenin lähteitä ovat paitsi tuoreet
tomaatit, myös tomaattipohjaiset kastikkeet ja ketsuppi.
Suomalaisten
lykopeenin saanti on edelleen alhaista verrattuna esimerkiksi
eteläeurooppalaisiin, joilla veren lykopeenitasot ovat kolme-neljä
kertaa suuremmat kuin meillä. Lykopeeni kestää hyvin kuumennusta ja
säilyy siis ruuanvalmistuksessa. Kypsennettyistä tomaattituotteista
lykopeeni imeytyy paremmin kuin tuoreista tomaateista, joten tomaatteja
kannattaa käyttää ruuanlaitossa entistä enemmän.
Oheinen teksti on vapaasti käytettävissä Vuoden 2002 vihanneksesta kertovissa jutuissa.
Lähde: Kotimaiset Kasvikset ry